Kesä on vierähtänyt hurjalla vauhdilla ja yhtäkkiä ollaan jo heinäkuun puolivälissä! Monenlaista on ehtinyt tapahtua ja kilometrejäkin on kertynyt kohtalaisesti. Juhannusviikolla käväisin Lontoossa asti tuulettamassa päätä kaiken työn ja lähtövalmistelujen keskellä, sekä totuttelemassa ihmisvilinään. Kerrassaan erinomainen ja virkistävä reissu! Reissun jälkeen kesäviikonloput ovat puolestaan kuluneet vaihtelevasti sekä töissä että kesäjuhlilla.
Vaikka kesää on vielä mukavasti jäljellä, voinen jo tässä vaiheessa todeta, että kesän mieleenpainuvimman viikonlopun vietin Lohtajan evankeliumijuhlilla. Juhlat päättyivät lähettien matkaansiunaamiseen sunnuntain pääjuhlassa. Meitä uusia lähettejä siunattiin matkaan kolme ja lisäksemme uusille kausille työtä jatkamaan lähteviä lähetystyöntekijöitä. Viikonlopun, varsinkin matkaansiunaamisen aikana, itsekin ensimmäistä kertaa ehkä hieman tajusin että olen oikeasti lähdössä. Kyseessä lienee niin suuri elämänmuutos, että sitä on vaikea edes itse oikein käsittää etukäteen. Matkaansiunaaminen oli ensimmäinen konkreettinen lähtöön liittyvä asia.
Evankeliumijuhlaviikonloppu kaikkineen oli rohkaiseva ja siunaava kokemus. Lukuisat ystävät ja tuttavat, sekä myös minulle entuudestaan tuntemattomat henkilöt tulivat puheilleni toivottamaan siunausta uuteen työhön ja elämänvaiheeseen, muistuttamaan että en ole työssä yksin. Se oli ehkä kaikista puhuttelevinta sunnuntaisessa matkaansiunaamisessakin - takanani on lukuisa joukko rukoilijoita! Sen tieto tulee tarpeeseen aivan ylipäänsä, mutta varsinkin niinä hetkinä, jolloin arki uudessa maassa koettelee.
Lähtöön liittyvät käytännön järjestelyt etenevät tässä vaiheessa verkkaisesti vähän kerrassaan. Tavaroiden pakkaamista olen hieman jo aloitellut ja nurkkiin sekä kaappeihin kertynyt tavaramäärä lähinnä ahdistaa. Viisumihakemusprosessi on jo aloitettu, vuokra- ja sähkösopimus irtisanottu syyskuun alusta lähtien ja ilokseni voin todeta että nimikkoseurakuntiakin on jo neljä. Töitä nykyisessä työpaikassani ei ole jäljellä enää kuin muutama hassu päivä ennen kuin kolmen vuoden virkavapaani alkaa. Kuorolaisille ja seurakuntalaisille olen jättänyt jäähyväisiä oikeastaan pitkin kesää. Joka kerta näissä tilanteissa todennut, että jatkan seurakunnan työyhteydessä edelleen nimikkolähettinä, joten kuulumisia vaihdetaan säännöllisesti. Työpisteeni on tällä kertaa vain vähän kauempana kuin tähän saakka. :)
Nyt on vielä aikaa valmisteluille, perheen, sukulaisten ja ystävien tapaamiselle ja Suomen kesästä nauttimiselle. Sitten 2.9. pääsen matkaan ja uuteen kotiin Japaniin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti