Kuinkahan tästä selvitään?

Tänään olen aikani kuluksi tutkaillut ensimmäistä kertaa japanin kielen opiskelumahdollisuuksia ennen syksyn muuttoa. Kesäyliopistojen alkeiskursseille osallistuminen näyttäisi jäävän vain haaveeksi, sillä en pysty olemaan niin paljon läsnä tunneilla, kuin kurssin suorittaminen hyväksytysti vaatisi. Siispä ainoaksi vaihtoehdoksi jäänee yrittää opetella alkeita itsekseen. Pikaisenkin selaamisen perusteella voi sanoa, että opiskelumateriaalia ja -sivustoja näyttäisi löytyvän mukavasti jo pelkästään suomen kielellä. Kun ajattelen kolmen kirjoitusmerkistön, kieliopin, erilaisten puhetyylien ja kaiken muun asiaankuuluvan opettelua, kämmenpohjani hikoavat. Onneksi kahteen ensimmäiseen vuoteen ei tarvitse keskittyä muuhun, kuin kielen (ja kulttuurin) opiskeluun. Onni on myös, että musiikinopiskelijana oli pakko edes jonkin verran opetella säännöllistä harjoittelua ja pitkäjänteistä työskentelyä. Siitä opista lienee hyötyä kielen opiskelussakin. Japanin opiskelu tuntuu melkoiselta haasteelta, mutta uskon että senkin suhteen voi soveltaa täällä viikoittain toimituksissa laulettavan virren säettä "Niin kuin päiväs, niin on voimas aina".